the worst of you

 

"and it feels like all i ever do is

pay for your excuses to buy a little time

i don't know why i even entertain it

you're never gonna change

hell, you're never gonna try

so why am i still trying to prove

that i can love the worst of you?"

ajatusarkisto

 

    oma pää. sinne mahtuu kaikenlaista. paljon raskaitakin ajatuksia. jossain vaiheessa tulee kuitenki jonkun sortin raja vastaan. mitäs sitten tapahtuu? riippuu varmaan ihmisestä. 

    mä pyrin yleensä vetäytymään syrjään. niin somessa kun tosi elämässäkin. oma tila helpottaa. ja toki niiden ajatusten ikuinen pyöritteleminen ja aukominen. ei se toki niitä asioita yleensä ratkase, mutta auttaa ainaki hetkellisesti. paha tapa jättää ne ajatukset tonne arkistojen perälle kummittelemaan. 

yksin

 

    yksinäisyys. mitä se tarkoittaa? montaa asiaa. sekä henkistä että fyysistä yksinäisyyttä. oon ite melkeinpä aina nauttinu yksinolosta. toki se ei tarkota, ettenkö koskaan olis yksinäinen. mutta most of the time, nautin kun saan olla yksin. oon sen verran introvertti, että ihmisten tapaaminen kuluttaa tosi paljon energiaa. jopa tuttujen ja läheisten. oon aina tarvinnu paljon omaa tilaa, ja se tuskin tulee koskaan muuttumaan. 

    välillä on sellasiakin päiviä, että musta tuntuu, ettei mulla oo ketään. ei yhteyttä kehekään. vaikka onhan noita ihmisiä muutama ympärillä - mutta silti. joskus vaan tuntuu siltä, ettei kukaan ymmärrä. luckily pidän yksinolosta, joten tämmöset päivät ei tunnu mulle niin pahoilta. voisin kuvitella, että niille jotka rakastaa ihmisiä, nuo päivät on ihan hirveitä. 

    minä selviän niistä. oon aina selvinny. 

äkäpussi, känkkäränkkä, mitä näitä nyt on

 

    paha mieli. se leviää kuin influenssa syksyllä. tiedostan itekki välillä kun levitän pahaa oloa, mut jotenki sille ei vaan voi mitään. tai ei siinä pahassa olossaan tuu mieleen, et "minäpäs olen nyt mukava, ettei muidenkin päivä mene pilalle". päin vastoin, sitä vaan ajattelee, että menkööt muittenkin päivä vituiksi kun kerta omakin meni. outoa. silti ei osaa hyväksyä sitä, jos toisella on huono päivä. hmmh. 

    oon ite semmonen, että vittuuntuessani pysyn omissa oloissani. toisaalta, pysyn usein muutenki omissa oloissani. mutta siis yleisesti en pyri jakamaan sitä vitutustani muille. oon se tyyppi joka kuuntelee ja auttaa kaikkia muita - mutta ei ite avaudu tai pyydä neuvoja. tässäkin olisi varmaan parantamisen varaa. 

angels like you

 

"it's not your fault i ruin everything

and it's not your fault i can't be what you need

baby, angels like you can't fly down hell with me"

eilinen

 

    good old times. huomaan usein ajattelevani menneitä aikoja. mietin, että oh damn sillon oli kivaa. tai et asuisimpa vielä tuolla. hengaisimpa vielä sen tyypin kans. vaikka periaatteessa mun elämässä on kaikki just niin ku haluanki niiden olevan. toki raha kelpaa aina, mut silleen yleisesti. 

    vai onko se menneiden kaipuu vaan aivojen harhakuvitelmaa? "you miss the memories, not the person" on joku joskus mulle sanonut. tavallaan näin ajattelenkin. silti, löydän itseni haaveilemasta menneistä. miksi? varmaan, koska ikinä ei ole asiat hyvin. aina voisi olla paremmin. 

huominen

 

    tulevaisuus. mitä se on? kuka sen päättää? oon aina ollu sitä mieltä, et jonku pitäis vaan ojentaa mulle mun tulevaisuus tarjottimella. sit ottaisin sen vastaan ja eläisin sen mukaan. hyvin yksinkertaista. mut ei. 

    pitäis osata ite rakentaa elämälle pohja ja saada pidettyä se kasassa. en halua. en osaa. entä jos ei vaan halua tulevaisuutta? mitenköhän siinä tapauksessa pitäis elää.. 

valoa tunnelin päässä

 

    valoa. jonain päivinä aurinko paistaa vähän kirkkaammin. silti, seuraava päivä voi olla pimeä ja synkkä. tai miksei vaikka jo saman päivän ilta tai yö. vaikka niitä valon pilkahduksia näkyy, se ei aina tarkota, että elämä alkais löytää raiteilleen. 

    toki niistä valon pilkahduksista on hyvä osata iloita, ja pitää kiinni. ne on niitä, jotka kantaa kohti parempaa huomista. 

syvät ajatukset

 

    syvä meri. se on aina ollu pelottava asia. tajusin, että meri ja mieli toimii vähän samalla tavalla. mitä syvemmälle mennään, sitä enemmän löytyy asioita, mitä ei ole ennen löydetty. pelottavia asioita. 

    jos pitäis valita, sukellanko mielummin syvään mereen vai syvälle omiin ajatuksiini, en ehkä haluais valita kumpaakaan. mielummin hukkuisin siihen mereen. 

tyhjyyden täyttämä

    paljon sanottavaa. vähän lauseita. mieli on outo asia. siellä pyörii kaikenlaisia ajatuksia, mutta silti niitä ei osaa aina pukea sanoiksi. hmmh. 

    välillä toivois, että vois vaan nollata koko pään. enkä nyt puhu alkoholin käytöstä, vaan ihan legit kovalevyn tyhjentämisestä. ollappa vain kone, jonka vois tyhjentää ja käynnistää uudelleen.