oikea hetki

 

    oon odotellu oikeaa hetkeä, mutta sitä ei tunnu tulevan. joka hetki tuntuu vaan edellistä huonommalta. asiat paisuu ja niitä tulee lisää. tuntuu, ettei tätä saa koskaan alta pois. voisimpa mennä ajassa taaksepäin, ja valita sen ensimmäisen hetken. sillon se ois ollu kaikkein helpointa... 

maybe you're right

 

   "yeah, i'm real emotional

blame it on your mental jokes

how much did you think that i can take?

so much for taking this too far

you can't blame me for who i am

it's too late for us to try to be in love right now

you might think i'm crazy

that i'm lost and foolish for leaving you behind

maybe you're right

maybe you're right"

past self

     löydän itseni toisinaan vertaamasta itseäni menneeseen minääni. kattelen vanhoja kuvia, sekä hyvässä että pahassa. joistain ajattelen, että damn i looked good kun sit taas joistain mietin, miten ihmeessä mun on annettu näyttää tuolta. toki ajattelen, että heck yeah näytän mielummin nyky-itseltäni, kuin entiseltä-itseltäni. välillä sitä vaan ajautuu miettimään menneitä aikoja - kuten oonki jo aiemmin kirjotellu. 

    tänään selasin vanhoja tumblr -postauksia (sellaisia, missä on oma kuva jne.) ja huomasin kyllä paljon piiloviestejä. pahasta olosta, huonosta itsetunnosta, hukassa olemiesta ja oma kuvan rikkinäisyydestä, muun muassa. siihen aikaan olin kyllä just sellanen teini, joka piilotti tahallaan johonki kuvatekstiin tai hashtageihin jotain. onneksi nykyään ei tarvi semmosta harrastella. voin purkaa ajatukseni tänne. toki, sekin tapahtuu anonyymisti.. 

päätöksen teko

 

    valinnat. niitten tekeminen on vaikeeta. oon aina ollu huono tekemään päätöksiä. mitä isompi asia, sen vaikeempi on saada päätös tehtyä. 

    jossain kyselyssä kysyttiin taannoin, oonko järki- vai tunneihminen. en osannu vastata. en oo aiemmin miettiny asiaa. luulisin, että kallistun vähän enemmän järjen puolelle, koska mun tunteet ei oo mitenkään kauheen suuria. 

    huominen -postauksessa mainitsinkin, että toivoisin vaan jonkun ojentavan mulle tulevaisuuden tarjottimella. samaa toivoisin päätösten ja valintojen suhteen. valitkaa mun puolesta, ettei mun tarvi vaivata päätäni. 

the worst of you

 

"and it feels like all i ever do is

pay for your excuses to buy a little time

i don't know why i even entertain it

you're never gonna change

hell, you're never gonna try

so why am i still trying to prove

that i can love the worst of you?"

ajatusarkisto

 

    oma pää. sinne mahtuu kaikenlaista. paljon raskaitakin ajatuksia. jossain vaiheessa tulee kuitenki jonkun sortin raja vastaan. mitäs sitten tapahtuu? riippuu varmaan ihmisestä. 

    mä pyrin yleensä vetäytymään syrjään. niin somessa kun tosi elämässäkin. oma tila helpottaa. ja toki niiden ajatusten ikuinen pyöritteleminen ja aukominen. ei se toki niitä asioita yleensä ratkase, mutta auttaa ainaki hetkellisesti. paha tapa jättää ne ajatukset tonne arkistojen perälle kummittelemaan. 

yksin

 

    yksinäisyys. mitä se tarkoittaa? montaa asiaa. sekä henkistä että fyysistä yksinäisyyttä. oon ite melkeinpä aina nauttinu yksinolosta. toki se ei tarkota, ettenkö koskaan olis yksinäinen. mutta most of the time, nautin kun saan olla yksin. oon sen verran introvertti, että ihmisten tapaaminen kuluttaa tosi paljon energiaa. jopa tuttujen ja läheisten. oon aina tarvinnu paljon omaa tilaa, ja se tuskin tulee koskaan muuttumaan. 

    välillä on sellasiakin päiviä, että musta tuntuu, ettei mulla oo ketään. ei yhteyttä kehekään. vaikka onhan noita ihmisiä muutama ympärillä - mutta silti. joskus vaan tuntuu siltä, ettei kukaan ymmärrä. luckily pidän yksinolosta, joten tämmöset päivät ei tunnu mulle niin pahoilta. voisin kuvitella, että niille jotka rakastaa ihmisiä, nuo päivät on ihan hirveitä. 

    minä selviän niistä. oon aina selvinny. 

äkäpussi, känkkäränkkä, mitä näitä nyt on

 

    paha mieli. se leviää kuin influenssa syksyllä. tiedostan itekki välillä kun levitän pahaa oloa, mut jotenki sille ei vaan voi mitään. tai ei siinä pahassa olossaan tuu mieleen, et "minäpäs olen nyt mukava, ettei muidenkin päivä mene pilalle". päin vastoin, sitä vaan ajattelee, että menkööt muittenkin päivä vituiksi kun kerta omakin meni. outoa. silti ei osaa hyväksyä sitä, jos toisella on huono päivä. hmmh. 

    oon ite semmonen, että vittuuntuessani pysyn omissa oloissani. toisaalta, pysyn usein muutenki omissa oloissani. mutta siis yleisesti en pyri jakamaan sitä vitutustani muille. oon se tyyppi joka kuuntelee ja auttaa kaikkia muita - mutta ei ite avaudu tai pyydä neuvoja. tässäkin olisi varmaan parantamisen varaa. 

angels like you

 

"it's not your fault i ruin everything

and it's not your fault i can't be what you need

baby, angels like you can't fly down hell with me"

eilinen

 

    good old times. huomaan usein ajattelevani menneitä aikoja. mietin, että oh damn sillon oli kivaa. tai et asuisimpa vielä tuolla. hengaisimpa vielä sen tyypin kans. vaikka periaatteessa mun elämässä on kaikki just niin ku haluanki niiden olevan. toki raha kelpaa aina, mut silleen yleisesti. 

    vai onko se menneiden kaipuu vaan aivojen harhakuvitelmaa? "you miss the memories, not the person" on joku joskus mulle sanonut. tavallaan näin ajattelenkin. silti, löydän itseni haaveilemasta menneistä. miksi? varmaan, koska ikinä ei ole asiat hyvin. aina voisi olla paremmin. 

huominen

 

    tulevaisuus. mitä se on? kuka sen päättää? oon aina ollu sitä mieltä, et jonku pitäis vaan ojentaa mulle mun tulevaisuus tarjottimella. sit ottaisin sen vastaan ja eläisin sen mukaan. hyvin yksinkertaista. mut ei. 

    pitäis osata ite rakentaa elämälle pohja ja saada pidettyä se kasassa. en halua. en osaa. entä jos ei vaan halua tulevaisuutta? mitenköhän siinä tapauksessa pitäis elää.. 

valoa tunnelin päässä

 

    valoa. jonain päivinä aurinko paistaa vähän kirkkaammin. silti, seuraava päivä voi olla pimeä ja synkkä. tai miksei vaikka jo saman päivän ilta tai yö. vaikka niitä valon pilkahduksia näkyy, se ei aina tarkota, että elämä alkais löytää raiteilleen. 

    toki niistä valon pilkahduksista on hyvä osata iloita, ja pitää kiinni. ne on niitä, jotka kantaa kohti parempaa huomista. 

syvät ajatukset

 

    syvä meri. se on aina ollu pelottava asia. tajusin, että meri ja mieli toimii vähän samalla tavalla. mitä syvemmälle mennään, sitä enemmän löytyy asioita, mitä ei ole ennen löydetty. pelottavia asioita. 

    jos pitäis valita, sukellanko mielummin syvään mereen vai syvälle omiin ajatuksiini, en ehkä haluais valita kumpaakaan. mielummin hukkuisin siihen mereen. 

tyhjyyden täyttämä

    paljon sanottavaa. vähän lauseita. mieli on outo asia. siellä pyörii kaikenlaisia ajatuksia, mutta silti niitä ei osaa aina pukea sanoiksi. hmmh. 

    välillä toivois, että vois vaan nollata koko pään. enkä nyt puhu alkoholin käytöstä, vaan ihan legit kovalevyn tyhjentämisestä. ollappa vain kone, jonka vois tyhjentää ja käynnistää uudelleen.