oikea hetki

 

    oon odotellu oikeaa hetkeä, mutta sitä ei tunnu tulevan. joka hetki tuntuu vaan edellistä huonommalta. asiat paisuu ja niitä tulee lisää. tuntuu, ettei tätä saa koskaan alta pois. voisimpa mennä ajassa taaksepäin, ja valita sen ensimmäisen hetken. sillon se ois ollu kaikkein helpointa... 

maybe you're right

 

   "yeah, i'm real emotional

blame it on your mental jokes

how much did you think that i can take?

so much for taking this too far

you can't blame me for who i am

it's too late for us to try to be in love right now

you might think i'm crazy

that i'm lost and foolish for leaving you behind

maybe you're right

maybe you're right"

past self

     löydän itseni toisinaan vertaamasta itseäni menneeseen minääni. kattelen vanhoja kuvia, sekä hyvässä että pahassa. joistain ajattelen, että damn i looked good kun sit taas joistain mietin, miten ihmeessä mun on annettu näyttää tuolta. toki ajattelen, että heck yeah näytän mielummin nyky-itseltäni, kuin entiseltä-itseltäni. välillä sitä vaan ajautuu miettimään menneitä aikoja - kuten oonki jo aiemmin kirjotellu. 

    tänään selasin vanhoja tumblr -postauksia (sellaisia, missä on oma kuva jne.) ja huomasin kyllä paljon piiloviestejä. pahasta olosta, huonosta itsetunnosta, hukassa olemiesta ja oma kuvan rikkinäisyydestä, muun muassa. siihen aikaan olin kyllä just sellanen teini, joka piilotti tahallaan johonki kuvatekstiin tai hashtageihin jotain. onneksi nykyään ei tarvi semmosta harrastella. voin purkaa ajatukseni tänne. toki, sekin tapahtuu anonyymisti.. 

päätöksen teko

 

    valinnat. niitten tekeminen on vaikeeta. oon aina ollu huono tekemään päätöksiä. mitä isompi asia, sen vaikeempi on saada päätös tehtyä. 

    jossain kyselyssä kysyttiin taannoin, oonko järki- vai tunneihminen. en osannu vastata. en oo aiemmin miettiny asiaa. luulisin, että kallistun vähän enemmän järjen puolelle, koska mun tunteet ei oo mitenkään kauheen suuria. 

    huominen -postauksessa mainitsinkin, että toivoisin vaan jonkun ojentavan mulle tulevaisuuden tarjottimella. samaa toivoisin päätösten ja valintojen suhteen. valitkaa mun puolesta, ettei mun tarvi vaivata päätäni. 

the worst of you

 

"and it feels like all i ever do is

pay for your excuses to buy a little time

i don't know why i even entertain it

you're never gonna change

hell, you're never gonna try

so why am i still trying to prove

that i can love the worst of you?"

ajatusarkisto

 

    oma pää. sinne mahtuu kaikenlaista. paljon raskaitakin ajatuksia. jossain vaiheessa tulee kuitenki jonkun sortin raja vastaan. mitäs sitten tapahtuu? riippuu varmaan ihmisestä. 

    mä pyrin yleensä vetäytymään syrjään. niin somessa kun tosi elämässäkin. oma tila helpottaa. ja toki niiden ajatusten ikuinen pyöritteleminen ja aukominen. ei se toki niitä asioita yleensä ratkase, mutta auttaa ainaki hetkellisesti. paha tapa jättää ne ajatukset tonne arkistojen perälle kummittelemaan. 

yksin

 

    yksinäisyys. mitä se tarkoittaa? montaa asiaa. sekä henkistä että fyysistä yksinäisyyttä. oon ite melkeinpä aina nauttinu yksinolosta. toki se ei tarkota, ettenkö koskaan olis yksinäinen. mutta most of the time, nautin kun saan olla yksin. oon sen verran introvertti, että ihmisten tapaaminen kuluttaa tosi paljon energiaa. jopa tuttujen ja läheisten. oon aina tarvinnu paljon omaa tilaa, ja se tuskin tulee koskaan muuttumaan. 

    välillä on sellasiakin päiviä, että musta tuntuu, ettei mulla oo ketään. ei yhteyttä kehekään. vaikka onhan noita ihmisiä muutama ympärillä - mutta silti. joskus vaan tuntuu siltä, ettei kukaan ymmärrä. luckily pidän yksinolosta, joten tämmöset päivät ei tunnu mulle niin pahoilta. voisin kuvitella, että niille jotka rakastaa ihmisiä, nuo päivät on ihan hirveitä. 

    minä selviän niistä. oon aina selvinny.